Fasaanilinna 130 vuotta syksyllä 2005.. 

Kiinteistön 70 cm paksuista ulkoseinistä päätellen työvoiman ja tiilien hinnat pysyivät suhteellisen halpoina rakennuksen noustessa oman aikansa talousbuumin siivittämänä. Elinkeinovapauslaki oli saanut pyörät pääkaupungissa pyörimään. Sääty-yhteiskunnan poisluovuttamisen ja autonomian ajan loppumetreillä "säädyttömätkin" kansanosat saivat kokeilla sosiaalisen nousun tuntoja.

Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen jälkeen vaihtuivat Fasaanilinnassa ensimmäisen sukupolven asukkaat tasavaltaisempiin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen koettiin pian ensimmäinen maailmanlama. Toisen maailmansodan aikana Helsinkiä pommitettiin lähikulmilla, mutta kiinteistöön ei osunut kertaakaan.

Säännöstely- ja sotakorvausvuosien jälkeen 1960-luvulla Fasaanilinna muutettiin asunto-osakeyhtiöksi. Pääkaupungissa oli pulaa asunnoista, joten samaan vaiheeseen liittyi kiinteistön suurten asuntojen muuntaminen pienemmiksi sijoitusasunnoiksi. 3-5:n pihasta tehtiin kauppiaiden "valopiha", joka eli Uudenmaankadun ja Iso Roobertinkadun yhdistävän kauppakujan varrella.

1970-luvulla merellinen kantakaupunki vapautui suttuisesta hiililämmityksestä kaukolämmön käyttöönoton myötä. Vuonna 1983 Iso Roobertinkatu muutettiin kävelykaduksi ja alueesta tuli entisestään asukasystävällisempi aivan ydinkeskustan tuntumassa. EU-jäsenyys hankalan taloustaantuman jälkeen vuonna 1995 toi kahdella tavalla kansainvälisyyttä alueelle: vanhojen rakennusten peruskorjaaminen kävi pääomamarkkinoiden myönteisen muutoksen ansiosta mielekkäämmäksi ja lopulta vuonna 2005 lähikorttelit saivat kansainvälisesti noteerattavaksi tarkoitetun "luovia kortteleita" kokoavan Design District -hahmon.

Fasaanilinnassa juhlittiin 130 vuoden saavuttamista juuri ensimmäisen Design-viikon aikana usean päivän ajan. Suomen rakennuskannasta on alle 5% 1800-luvulta tai vanhempaa ja suhde pienenee koko ajan uutta rakennettaessa. Historiallisia taloja on monta hyvää syytä pitää arvossa.